Villiruokaa ”Suomen vanhimmalla keittiöllä” Kangasalan Pohtiolammen kivikautisella asuinalueella 20.6.2018. 360-video: Heikki Mäenpää.

Tri Heikki Toivonen kertoo Pohtiolammen "Sarsanniemen"-kasvullisuudesta "SARSA 8000 vuotta -Aikamatka Kangasalla"-retkellä 8.9.2019

Sarsansuon eteläpuolella, muinaisen Sarsanuoman paikalle laskevassa metsärinteessä on kookas myllynkiven teelmä. Sarsankosken vesivoimaa on hyödynnetty keskiajalta lähtien. Sarsan myllyt mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1427. Koskessa oli niin kangasalalaisille talonpojille kuin maakunnan mahtimiehille ja kirkonmiehille kuuluneita myllyjä. Sarsankoskessa sijaitsi myös vanhin Pirkanmaalta tunnettu ratasmylly, josta on maininta vuodelta 1533. 1500-luvun lopulla Sarsassa oli yhteensä 12 myllyä. Myllytoiminta lakkasi äkisti 10.6.1604, kun Sarsanuoma kuivui Längelmäveden murrettua uuden lasku-uoman Ihariin.

Näin Sarsa kuivui (www.tiede.fi) Tutkijat uskovat tietävänsä syyn Sarsansalmen ja -virran äkkikuivumiseen. Periaatteessa mullistus oli seurausta koko jääkauden jälkeisen ajan jatkuneesta maankuoren kohoamisesta. Vuoteen 1604 tultaessa se oli kallistanut Pälkäneveden, Längelmäveden ja Vesijärven muodostamaa suurta järviallasta niin paljon, että vedet mursivat itselleen uuden lasku-uoman kaakkoon Hykiänpuroon, ja vanha uoma, Sarsanvirta, ympäristöineen kuivui. Viime kädessä laskujoen vaihdon käynnistivät 1600-luvun alun harvinaisen lumiset talvet ja sateiset kesät. Ne täyttivät järvialtaan tulvavesillä. Toukokuussa 1604 Pälkäneveden tulvavedet repivät Syrjänharjua ja pieni Hykiänpuro "halkesi suurella kuminalla ja tärinällä koskeksi", kuten kruununvouti kirjasi muistiin. Kuminaa jatkui viikkoja, ehkä kuukauden, ennen kuin koski rauhoittui Kostianvirraksi. Purosta syntynyt suuri lasku-uoma juoksutti Pälkäneen vesiä Mallasveteen. Pälkäneveden vedenpinta putosi 3,5 metriä, eli se oli nyt samalla tasolla kuin Roineen ja Mallasveden pinta. Pälkäneveden roima lasku muutti painetta Längelmävedessä ja Iharinsalmessa, mikä käänsi koko järvialtaan virtaussuunnan. Längelmäveden vesimassat hyökyivät Pälkäneveteen, ja Iharinsalmeen syntyi koski. Virtaussuunnan muutos pudotti Längelmäveden pintaa noin kolme metriä. Matala Sarsansalmi tyhjentyi ja kuihtui pieneksi Vääksynjoeksi. Vesijärvi erkaantui järvialtaasta omaksi järvekseen. Sarsansalmesta ei enää tullut vettä Sarsanvirtaan, ja se katosi yhdessä yössä.

Card

Asuinpaikka-alue sijaitsee Pohtionlammen luoteispuolisessa metsässä hiekkarinteessä ja eteläpuolisella pellolla. Alueeseen kuuluu 7 erinimistä asuinpaikkaa: POHTIO I: Nykyisin metsäistä hiekkarinnettä, jossa vanhat rantaterassit ovat kokonaisuudessaan näkyvissä. Paikalle on kunnostettu muinaisjäännöspolku, ja siellä on myös nähtävillä rekonstruktio yhdestä tutkitusta liedestä. Asuinpaikan kunto on hyvä. POHTIO II - IV: Pellonraivauksessa on löytynyt asuinpaikkakokonaisuus, joka nykyisin on viljelymaana lukuunottamatta äärimmäisenä lännessä olevaa pientä aluetta (Pohtio IV). TIILITEHDAS I - III: Nykyisin viljelysmaana oleva kivikautinen asuinpaikkakokonaisuus. Kohde kuuluu Sarsan asuinpaikka-alueeseen. Kesällä 1999 aloitettiin kolmevuotinen tutkimusprojekti alueella, joka sijaitsee Pohtio I ja Pohtio II-IV välisellä alueella. Tutkimusaluetta kutsutaan nimellä Pohtiolampi. Eniten löytöjä tehtiin alueen itäosasta, läheltä terassin reunaa. Alueelta todetiin myös mahdollinen asuinpainanne. Löytöjen perusteella se on pronssikaudelta.

Card