Sensobiographical walk, Paratiisilehto, Harjavalta, Finland 13.8.2020 Photo: Inkeri Aula

Sensobiographical walk, Harmaalinna, Pori, 3.8.2020 Photo: Jani-Matti Salo

Sensobiographical walk, Pori, Finland 3.8.2020 Photo: Jani-Matti Salo

Sensobiographical walk, Jersey City, USA Photo: Mark Niskanen

Sensobiographical walk, Jersey City, USA Photo: Mark Niskanen

GHOST LIGHT (2020) Duration: 06:10 min Inkeri Aula Mark Niskanen Jani-Matti Salo In collaboration with SENSOTRA research project The work is filmed at the Small Stage of the Finnish National Theatre on May 22, 2020. The theatre was closed from public due to the COVID-19 pandemic. Ghost Light is an installation, in which observations of interconnectedness of species are shared through the undulating light on an empty theatre stage. It is a custom for many theatres around the world to leave a light in the middle of a stage overnight. This light is called the ghost light. Its function is to protect—preventing the theatre workers from stumbling on stage in the mornings or falling into the orchestra pit from the edge of the stage. Theatres also have many superstitious customs relating to the ghost light. Many keep the light on to appease the theatre ghosts, so that they would be able to use the stage for their own performances. On the other hand, some theatres believe that the light keeps the ghosts away. In the Spring of 2020, as the COVID-19 virus started spreading globally, the theatres began closing around the world. Pictures of empty stages and ghost lights started appearing in social media. The message was unilateral: “We will return!” In the shimmer of the ghost lights there is hope towards solidarity during and after the social isolation caused by the global pandemic. Ghost Light explores the notion of the metaphorical “ghosts” of our environment. These ghosts [1] are present everywhere: in the radiation of a nuclear disaster, in every pebble on the ground, as well as in the fossil fuel that keeps the ghost light in the middle of an empty theatre stage on. The ghosts remind us that the past is still present—and it should not be forgotten. Awareness of “ghosts” also questions the notion of human exceptionality in relation to other beings and organisms, revealing their interconnectedness. It is time for the human species to coalesce around stories of the more-than-human. Ghost Light urges to pause, observe, and listen to what the “ghosts” of our environment have to tell us. The text of the installation has been gathered from the archives of the multinational five-year research project, SENSOTRA (Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe 1950-2020). The research has recorded sensobiographic walking interviews, in which people of different generations reflect on the changes of their living environments in the past decades. In Ghost Light, the light in the middle of the stage is undulating to the sounds of the fragments of these accounts. Special thanks to the Finnish National Theatre, Kalle Ropponen, Noora Dadu, Eliel Kilkki, Teemu Vilén, and Outi Järvinen / Arts Management Helsinki. This work was partly supported by Taike - Art Promotion Centre Finland through a working grant for Mark Niskanen and Jani-Matti Salo. Inkeri Aula's work received funding from the European Research Council (ERC) under the Horizon 2020 research and innovation programme (694893). [1] The anthology Arts Of Living On A Damaged Planet (Anna Tsing, Heather Swanson, Elaine Gan, Nils Bubandt, 2017) calls on a large number of eminent humanists and scientists to revitalize curiosity, observation, and transdisciplinary conversation about life on earth. The notion of “ghosts” is used as a foundation for interdisciplinary discourse. ______________________ GHOST LIGHT (2020) Kesto: 06:10 min Inkeri Aula Mark Niskanen Jani-Matti Salo Yhteistyössä SENSOTRA -tutkimusprojektin kanssa Teos on kuvattu Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 22.5.2020. Teatteri oli suljettu yleisöltä globaalin COVID-19-pandemian vuoksi. Ghost Light on installaatio tyhjässä teatterissa, jossa kaikuu havaintoja ihmislajin kytkeytyneisyydestä elonkirjoon. Moni teatteri ylläpitää perinnettä, jossa näyttämön keskelle jätetään yön ajaksi palamaan yksi valo. Tätä valoa kutsutaan “aavevaloksi” (eng. “ghost light”). Aavevalo luo ennen kaikkea suojaa – se estää aamulla teatteriin tulevia työntekijöitä kompastelemasta lavasteisiin tai tippumasta näyttämön reunalta orkesterimonttuun Teattereissa on myös monia taikauskoisia perinteitä liittyen aavevalon käyttöön. Osa pitää valoa päällä rauhoitellakseen aaveita, jotta niillä olisi mahdollisuus esiintyä näyttämöllä yöaikaan. Jotkut teatterit taas uskovat, että valo pitää aaveet loitolla. Keväällä 2020 koronaepidemian levitessä teatteritilat suljettiin ympäri maailmaa. Sosiaalisessa mediassa levisi kuvia tyhjistä näyttämöistä aavevaloineen. Teattereiden viesti kuvien ohessa oli yksiselitteinen: “We will return!” - “Me palaamme!”. Aavevalojen loisteessa kiteytyy toivo yhteentulemisesta maailmanlaajuisen epidemian aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen jälkeen. Ghost Light tutkii ympäristömme metaforisten ”aaveiden” käsitettä. Nämä aaveet [1] ovat läsnä kaikkialla: niin ydinräjähdyksen jälkeisessä säteilyssä, hiekanjyvän elämänkaaressa kuin ammoin kadonneiden lajien jäljissä, kuten fossiileista tuotettavassa energiassa, joka saa teatterin tyhjälle näyttämölle jätetyn aavevalonkin palamaan. Aaveet muistuttavat meitä siitä, että menneet ajat vaikuttavat yhä – ne ovat edelleen läsnä, eikä niitä saisi unohtaa. Aaveiden havaitseminen myös kyseenalaistaa ihmislajin erityisyyden suhteessa muihin olentoihin ja organismeihin sekä paljastaa kaikkien niiden yhteenkietoutuneisuuden. On siis aika havahtua keskinäiseen riippuvaisuuteemme muusta elonkirjosta valtavan planetaarisen muutoksen keskellä, sillä monimuotoisen ympäristön selviytyminen on välttämätön ehto myös ihmisen olemassaolon jatkumiselle. Ghost Light -teos kehottaa pysähtymään, havainnoimaan ja kuuntelemaan, mitä ympäristömme aaveilla on meille kerrottavana. Installaation teksti on koostettu eurooppalaisesta SENSOTRA (Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe) -hankkeen materiaaleista, jossa tutkitaan eri sukupolvien edustajien kokemuksia omien elinympäristöjensä muutoksista 1950-luvulta tähän päivään asti. Ghost Light -installaatiossa näyttämön keskelle asetettu aavevalo välkkyy elonkirjosta kertovien tarinoiden tahtiin. Kiitokset yhteistyöstä Suomen Kansallisteatteri, Kalle Ropponen, Noora Dadu, Eliel Kilkki, Teemu Vilén ja Outi Järvinen / Arts Management Helsinki. Taiteen edistämiskeskus - TAIKE on tukenut Mark Niskasen ja Jani-Matti Salon työskentelyä. Inkeri Aulan työskentelyä on rahoitettu Euroopan tutkimusneuvoston (ERC)Horizon 2020 ohjelmarahoituksella (hanke nro 694893). [1] Tieteidenvälisessä kokoelmassa Arts Of Living On A Damage Planet (toim. Anna Tsing, Heather Swanson, Elaine Gan, Nils Bubandt, 2017) kokoonnutaan ympäristömme aaveiden sekä niiden havaitsemisen äärelle. Muun muassa antropologista, hiukkasfyysikosta ja evoluutiobiologista koostuva monimuotoinen joukko lähestyy aaveiden käsitettä elinympäristöjä tuottavien ja purkavien, enemmän-kuin-inhimillisten historioiden jättäminä jälkinä.

Card

“Dramaturgy today is often a case of solving puzzles, learning to deal with complexity. This management of complexity demands an investment from all the senses, and, more especially, a firm trust in the path of intuition.” Marianne van Kerkhoven

Sensobiographical walk, Jersey City, USA Photo: Mark Niskanen

Sensobiographical walk, Huittinen, Finland Photo: Jani-Matti Salo

Card

Card

SENSOTRA - Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe, 1950-2020 SENSOTRA is a European Research Council (ERC) Advanced Grant funded five-year-long-project. How does the digital media device in your pocket affect your sense of the environment? How do people of different ages remember different sensations, and how do they perceive their own paths through movement, smells, sounds and feelings? SENSOTRA, an extensive research project on sensory urban environments, has provided an opportunity to reflect on the sensorial transformations in recent decades, with five-year European Research Council (ERC) funding. A transnational team of researchers has been collecting data and researching the experiences of locals of different ages in their own environments. Inkeri has worked in the project as a researcher in 2017-2021 and has also pondered the multisensory data of sensobiographic walking interviews and the myultiple research problems that grow and connect to several directions in the discussions of the Aula, Niskanen & Salo working group. SENSOTRA has studied how young and old residents of different cities – Turku, Ljubljana and Brighton – perceive their living environment. Diverse digital devices have affected the lives of different generations and their multisensory ways of being. Entanglements of sensing and remembering have come to the fore in sensobiographic walks with people of different age groups, along routes chosen by the participants themselves. Embodied remembering, sensing as a communal act, sensing otherwise, the intertwining of the environment and personal experience and their linkages to the larger questions of cultural history are such curious issues, that making esnse of them requires both research and art approaches. More info: uef.fi/sensotra SENSOTRA TOUR: the site features 360-degree photos and videos as well as various audio samples from the urban environments of turku, brighton and ljubljana since the 1960s. The site is built to illustrate the fieldwork and data collection done by the project. Sensotra Tour’s discussions and remarks are direct quotes from the sensory biographical interviews of the voice actors who participated in the study. Sensotra Tour can be found (also with VR glasses) at https://www.thinglink.com/scene/1364831714358067201 ________________ SENSOTRA – Aistitut elinympäristöt muutoksessa: ylisukupolviset ympäristösuhteet Euroopassa 1950–2020 Kuinka taskussa kulkeva digitaalinen media vaikuttaa ympäristön aistimiseen? Miten eri ikäiset ihmiset muistavat eri aistimuksia ja kuinka he havainnoivat omia reittejään esimerkiksi liikkeen, tuoksujen, äänien ja tuntemusten kautta? Aistittujen kaupunkiympäristöjen laaja tutkimusprojekti SENSOTRA on tarjonnut poikkeuksellisen tilaisuuden analysoida ja pohtia viime vuosikymmenten tuomia muutoksia aistiympäristöön, Euroopan tutkimusneuvoston rahoituksella. Ison tutkijatiimin voimin on viiden vuoden ajan kerätty aineistoa ja analysoitu eri ikäisten paikallisten kokemuksia omasta elinympäristöstään. Muistamisen ruumiillisuus, aistien yhteistoiminta ja toisin aistiminen, ympäristön ja omakohtaisen kokemuksen yhteenkietoutuminen ja niiden lomittuminen kulttuurihistorian suuriin kysymyksiin ovat niin merkillisiä asioita, että niiden ymmärtämiseen tarvitaan niin tieteellistä kuin taiteellista otetta. Inkeri on työskennellyt hankkeessa tutkijana 2017-2021 ja analysoinut moniaistista aineistoa ja moneen suuntaan rihmastoituvia tutkimuskysymyksiä myös Aula, Niskanen & Salo -työryhmän keskusteluissa. SENSOTRAssa on tutkittu sitä, kuinka kolmen eri kaupungin – Turun, Ljubljanan ja Brightonin – nuoret ja vanhat asukkaat hahmottavat elinympäristöään. Erilaiset teknologiset laitteet ovat vaikuttaneet eri sukupolvien elämään ja olemiseen. Muistamisen ja aistimisen yhteenkietoutuminen on tullut esiin aistielämäkerrallisilla kävelyillä osallistujien itse valitsemilla merkityksellisillä reiteillä. Lisätietoa: https://www.uef.fi/sensotra Sensotra Tour: sivusto sisältää 360-asteen valokuvia ja videoita sekä runsaasti erilaisia ääninäytteitä Turun, Brightonin ja Ljubljanan kaupunkiympäristöistä aina 1960-luvulta lähtien. Sivusto on rakennettu havainnollistamaan hankkeen tekemää kenttätyötä ja aineiston keruuta. Sensotra Tourin keskustelut ja repliikit ovat suoria lainauksia tutkimukseen osallistuneiden aistielämäkerrallisista haastatteluista ääninäyttelijöiden esittäminä.

Kuvakaappaus Garden of Becomings -online työpöytämme ensimmäisestä versiosta.

Card

Card

Kulttuurintutkimuksen päivät 8.-10.12.2021, Joensuu Inkeri Aula, Mark Niskanen & Jani-Matti Salo: Garden of Becomings - ympäristön aaveita, rikkaruohomaisemia ja aistikävelyitä tieteen ja taiteen rajamailla Abstrakti: Tiedejulkaiseminen on hidasta ja vaativaa tiukkoine arviointi- ja toimitusprosesseineen. Taiteellinen työskentely on samoin pitkäkestoista ja lopulliseen teokseen valikoituu vain osa prosessista. Yleensä työ tuodaan julki vasta viimeisteltynä, vertaisarvioituna, kauan hiottuna. Garden of becomings on uudenlainen tieteen ja taiteen raja-alueilla toimiva yhdistelmä monimediaista julkaisua ja yhteistyön alustaa, sivusto, jota hoidetaan kuin elävää puutarhaa. Syksyllä 2019 alkaneen yhteistyön aikana kulttuuriantropologi Inkeri Aula (Naantali) ja taiteilijat Mark Niskanen (New York) & Jani-Matti Salo (Helsinki) ovat tuottaneet ääni-installaatioita, joissa lähestytään eri tavoin ihmisten omakohtaista suhdetta muuttuvaan ympäristöön eri paikoissa. Teoksiamme on esitetty useissa kulttuurintutkimuksen ja antropologian alan konferensseissa, sekä mm. Mana Contemporaryn, Suomen New Yorkin instituutin, Poriginal-gallerian ja Split Video Art festivaalin ohjelmistoissa. Ääniteos ”Murmurations” koettiin Brooklyn Bridge Parkissa 2020 osana Suomen New Yorkin instituutin juhlavuotta. Meiltä on kysytty, kuinka saamme tutkija-taiteilijaryhmän yhteistyön toimimaan. ”Garden of Becomings” jakaa yhdessä tekemisen käytäntöjämme muiden taiteen ja tieteen tekijöiden saataville ilman tavanomaista julkaisuprosessin viivettä. Teoksemme ovat syntyneet laajasta taustalla olevasta aineistosta, keskusteluista ja yhdessä ajattelusta sekä erilaisista esitystapojen kokeiluista. Olemme käyttäneet töissämme SENSOTRA-hankkeen aistikävelyaineistoja, joissa nuoret ja vanhat kaupunkilaiset jakavat havaintoja aistiympäristön muutoksista. Olemme tehneet puhelimitse kävelyhaastatteluja New Yorkin asukkaiden kanssa pandemian aikaan. Olemme kävelleet paikallisten kanssa Kokemäenjokilasossa pohtien suhdetta vesistöihin. Olemme leikkineet käsitteillä, äänitekniikalla ja dramaturgisilla kokeiluilla monin tavoin. “Garden of Becomings” tuo esiin sivupolkuja ja ituja tavalla, joka tekee prosesseja näkyviksi. Keskeneräisyys ja muutos kuuluu asiaan, mikä mahdollistaa vasta kehittyvien ideoiden työstämisen tavallista laajemmassa vertaisympäristössä. Työpöytä-näkymä mahdollistaa sekä valmiiden tutkimusjulkaisujen ja teosten dokumentaation, että työskentelyvaiheiden jakamisen (luonnokset, aineistokansiot, runonpätkät, innoittavat tekstit). Vaihtuvien taide- ja tutkimushankkeiden keskellä tämä ”puutarha-alue” mahdollistaa itsellemme myös uusien aihioiden tunnustelun samalla kun muodostamme erilaisia näkyviä rihmoja meitä innoittaneisiin ajatuksiin, käsitteisiin, aineistoihin ja havaintoihin.

Card

Card

Card

Card

SENSOBIOGRAPHIC WALKING is an ethnographic research method developed by soundscape scholar Helmi Järviluoma and her research group. It provides a possibility for the study of rich, embodied, and site-specific emergence of sensory remembering and perceptions to be shared. First, a person is asked to select a path or route somehow significant to them at some phase of their lives, e.g. in their childhood. They will walk this path with one or more researcher(s) and possibly other participants and tell about the sounds, smells and other sensuous memories they have from that environment. Memories and sensory perceptions are shared in conversation during the walk and they can be recorded on audio and video recorders. Sensobiographic walking is a method for producing research material on sensory environmental relationships. On these walks, the experience of walking together through transforming spaces can become a point for personal and social convergence of the present moment, the not-yet, and the ghostly presences of the past. Järviluoma, Helmi (2022): ‘Sensobiographic walking and ethnographic approach of the Finnish school of soundscape studies.’ In: Stahl, G. & Percival, M. (eds.) Popular Music and Place, Bloomsbury Handbooks series; Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Sensobiographic_walking); Aula, Inkeri (2021). ‘Discovering weedy landscapes as sensory commons.’ Dimensions – Journal of Architectural Knowledge (“Spatial Dimensions of Moving Experience”) 2/21. SENSORY WALK is a walking art & research method and performance for groups. The method’s roots lay in the artistic and scholarly practices of “listening walks”. Sensory walks aim at paying attention not only to sounds but to all senses and their polysensorial intermingling with memories and ongoing perceptions. The leader of the walk (researcher/artist) will choose a route, which can also have a thematic purpose, to define the approximate time needed for the walk and to predetermine possible risks and to confirm pedestrian access to the route. In case of bigger groups (10+), an assistant can be chosen to walk on the final end of the group and watch that no one is left behind. The walk can be performed ideally with 3-20 participants. The participants are asked not to talk or to take photographs, but to walk in silence paying attention to the operation of their senses: what they see, hear, feel on their skin, or smell, but also to the sensations and emotions evoked on the walk. The walk’s duration can be for example 20-45 minutes. After the walk, the participants gather in a circle to share their perceptions and to reflect on their experience. It is recommended to reserve enough ime for everyone to share several perceptions during the course of the conversation. IMAGINATIVE MULTISENSORY WALKS… These are diverse sensory walk workshops that can be done either individually or as group performances. Imaginative multisensory walk is a sensory walk workshop, but with the purpose of altering sensory routines. It's a technique of imagination, of imagining together with the environment. It’s a method for "walking the frontiers of the world of visible light". The walk instructions can involve different sensory exercises. Some of the exercises can also be done prior to the walk as short exercises standing with closed eyes. Possible exercises include also the crossing of sensory modalities, where the participants are advised - - to listen with their feet - to look with their ears - to feel their body position - to see textures - other. Definitions by Inkeri Aula, garden of becomings dot com 2022, CC BY

Card

Card